Sinisimpukoita, chorizoa ja jyväpastaa

Perjantaina teki mieli syödä jotain ihanaa, mutta helppoa ruokaa. Akku ehdotti maksalaatikkoa, makaronia ja lihakeittoa (tässä järjestyksessä)!? Kyllä, lapsemme ruokamaku on hyvin perinteinen, vaikka kuinka väännän eksoottisia makuja pöytään. En kuitenkaan lämmennyt hänen ehdotuksilleen, mutta päätin kerrankin vähän joustaa. Akku sai maksalaatikkoa ja me vanhemmat sinisimpukoita. En yleensä valmista eri ruokaa Akkulle, mutta aina ei jaksa nipottaa, ei ainakaan viikonloppuna. Minulla oli jo pitkään pyörinyt mielessä Austaralian Masterchefissa (kausi 2013) tehdyt sinisimpukat chorizon kera. Tähän vuodenaikaan sinisimpukoita on hyvin saatavilla ja ne ovat poikkeuksetta tuoreita, joten päädyin vihdoin testamaan reseptiä. Lisäksi kyseessä on hyvin simppeli resepti, johon löytyy aineksia myös Kuopiosta. Eikä simpukoiden kilohinta ole paha: 5,70e/kg. Perjantain klo 16 ruuhkassa palvelutiskin henkilökunta ei ilahdu simpukoiden ostajasta. Silti kannattaa pyytää, että simpukat tarkastetaan ennen pakkaamista. Kuolleista simpukoista on turha maksaa! Ruuan valmistamiseen meni noin 45minuuttia, joten ei mikään kamala ponnistus perjantain työpäivän päätteeksi.

Olen tottunut tekemään sinisimpukoita perinteisesti erilaisissa liemissä sekä gratinoiden. Tämmöinen höystetyylinen menetelmä oli ihan uusi. Parasta oli, että annoksessa oli kaikki: liha, pasta ja vihannekset. Annoksesta riitti hyvin kahdelle pääruuaksi, mutta emme todellakaan olisi jaksaneet alkupaloja tai jälkkäriä. No okei, jälkkärin jaksoimme saunan jälkeen.... Annoksessa oli todella vahvoja makuja, joten välillä tuntui ettei sinisimpukka juuri maistunut. Kaikenkaikkiaan maut olivat niin kohdillaan, voin lämpimästi suositella kokeilemaan. Ei kai näillä raaka-ainella voi mennä vikaan! Joimme ruuan kanssa poikkeuksellisesti punaviiniä, vaikka merenelävistä olikin kyse. Jotenkin tuntui, että näin vahvojen makujen pariksi sopisi paremmin punaviini. Viininä oli Torres Coronas Tempranillo 2011. Tuurillaan kyseistä punaviiniä oli suositeltu paellan kera nautittavaksi (en jaksanut vaivautua Alkoon). Tästä päätelleen uskalsimme avata vanhan kunnon Torresin sinisimpukoiden kanssa nautittavaksi, vaikka melko täyteläinen viini onkin kyseessä.

Reseptissä oli ohjeistettu käyttämään yksi chorizo-makkara. Makkaroita on sen sataa kokoa, joten päätin että enempi parempi. Muistaakseni itse ohjelmassa chorizo oli ilmakuivattua, mutta minä pidän tuoremakkarasta. Käytin Saarioisten chorizoa, joka on raakamakkaraa ja johon olen ihan koukussa. Halusin simpukka-annoksesta ruokaisan, joten käytin 280g makkaraa. Lisäksi ruokaan oli ohjeistettu käyttämään fregolaa, eli todella pienijyväistä pastaa. Fregolan tilalla käytin jyväpastaa, joka ajoi asiansa oikein hyvin. Alkuperäinen resepti löytyy täältä ja on Garyn käsialaa, minun reseptiä on vähän muunneltu käytettyjen raaka-aineiden mukaan.

Sinisimpukoita, chorizoa ja jyväpastaa (kahdelle pääruuaksi)

1kg sinisimpukoita

2dl kuivaa valkoviiniä

oliiviöljyä

1 punasipuli silputtuna

1 iso valkosipulinkynsi ohuina siivuina

280g tuoretta chorizoa

rasiallinen erilaisia kirsikkatomaatteja

n. 1dl jyväpastaa

½ sitruunanmehu

kourallinen silputtua lehtipersiljaa ja tilliä

Pangratatto eli murskattuja leivänmuruja:

2 viipaletta kuivahtanutta vaaleaa leipää murusteltuna

oliiviöljyä paistamiseen

2rkl pinjansiemeniä

1 luomusitruunan raastettu kuori

kourallinen silputtua basilikaa

suolaa ja pippuria

Keitä jyväpasta al denteksi hyvin suolatussa vedessä.

Pese simpukat kylmän veden alla ja poista niistä mahdolliset "parrat". Napauta avautuneita simpukoita, jos ne sulkeutuvat voit käyttää niitä turvallisesti. Auki jääneet simpukat on syytä heittää pois. Siirrä simpukat odottamaan viileään paikkaan.

Paista chorizot kypsäksi. Nosta ne syrjään jäähtymään. Älä pese paistinpannua, vaan paista siinä pangratatton leipämurut. Leipämurut imevät itseensä chorizosta irronneen makoisan rasvan. Lisää pannulle oliiviöljyä, jos leivänmurut ovat hyvin kuivia. Lisää pannulle pinjansiemenet ja jatka paistamista kunnes leivänmurut ovat rapeita ja pinjansiemenet ovat paahtuneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna seoksen jäähtyä ja mausta se sitten basilikasilpulla ja sitruunankuorella.

Lämmitä iso kattila hyvin kuumaksi, lähes savuavaksi. Kaada sitten kattilaan valkoviini ja heti perään sinisimpukat. Laita kansi kattilan päälle ja anna simpukoiden höyrystyä n. 4minuuttia tai kunnes ne ovat reilusti auki. Voit hölskyttää kattilaa muutamia kertoja höyrystämisen aikana, jotta sinisimpukat saavat makua valkoviinistä. Valuta simpukat lävikössä ja poista kiinni jääneet yksilöt. 

Kuullota mahdollisimman isolla pannulla punasipulit ja valkosipulit. Lisää pannulle pilkotut makkarat ja puolitetut kirsikkatomaatit. Anna tomaattien hieman pehmentyä. Lisää tämän jälkeen pannulle pasta ja lopuksi simpukat sekä silputut yrtit. Purista sekaan sitruunanmehu. Kääntelee aineksia sekaisin. Kaada koko komeus kauniiseen tarjoilukulhoon. Ripottele päälle pangratatto ja ylimääräiset yrtit.

Täydellisten gnocchien toivossa

Olemme täysin koukussa Australian Masterchefiin! Voisi melkein puhua riippuvuudesta, sillä innolla katsomme jokaisen jakson. Juho pitää eniten masterclass-oppitunneista, minusta parasta antia ovat mysteerilaatikkotehtävät sekä luovuushaasteet. Olemme molemmat kiinnostuneita ruuasta, joten ruokaohjelmat ovat olleet jo pitkään yhteinen harrastus. Lempiohjelmiin ovat kuuluneet Hansin matkassa, Gordonin eri sarjat, Jamien sarjat (tietysti!), Top Chef-kaudet... Minusta on hauskaa, että Juho pitää etenkin resepteistä, vaikka ei viihdy keittiössä lainkaan. Olen huomannut, että hän on kehittynyt bongaamaan toimivia ohjeita ja saattaa ehdottaa minulle uusia reseptejä. Parasta oli, että hän neuvoi isäänsä tuorepastan teossa keitto-ohjelmien perusteella. Aika äkkiä sai lähdöt keittiöstä :) Seuraava missioni onkin saada hänet innostumaan kokkaamisesta ihan itse. Todennäköisesti yhtä helppo missio, kuin houkutella Juho laskettelurinteeseen! En ole vielä yhdeksän vuoden taivuttelun jälkeen onnistunut...

Australian Masterchefissa kokattiin täydelllisiä gnoccheja ja halusin kokeilla niitä taas omassa keittiössäni. Olen muutaman kerran tehnyt mahalaskun gnocchi-reseptillä, joten nyt ajattelin yhdistellä useaa reseptiä ja kehittää täydellisen reseptin meidän makuun. Melkein onnistuinkin ja seuraavalla kerralla nämä ovat takuu varmasti täydellisiä. Tekniikka on matkittu edellä mainitusta ohjelmasta, muutoin resepti on keräilty sieltä täältä yhdistellen. Kokeilkaa, jos pidätte rapeista gnoccheista ja salviasta.

Salvia gnocchit kahdelle pääruuaksi

• 3 keskikokoista rosamundaa
• 2dl puolikarkeita vehnäjauhoja
• 1 muna
• ½tl suolaa
• loraus oliiviöljyä
• ½ sitruunan kuori
• 3 rkl voita
• kourallinen salvianlehtiä
• parmesaania tarjoiluun
• sormisuolaa ja mustapippuria

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pese perunat ja töki kuoreen terävällä veitsellä muutamia reikiä. Kypsennä perunat merisuolapedillä, kokeile kypsyys (varaa tähän n. 1h). Puolita kuumat perunat ja anna jäähtyä tovi. Puserra perunan puolikkaat tiheän siivilän läpi niin, että kuori jää siivilään. Näin saat mahdollisimman hienoa perunasurvosta. Sekoita perunasurvoksen sekaan muna, oliiviöljy, suola ja raasta sitruunan kuori.Levitä leivonta-alustalle puolet jauhoista. Levitä sitten perunasurvos jauhojen päälle ja lisää loput jauhot. Sekoita taikina käännellen, älä vaivaa kuten leipätaikinaa. Muotoile taikinasta kaksi n. 30cm pitkää pötköä. Leikkaa pötköistä vinottain n. 3cm levyisiä palleroita. Itse en muotoillut gnoccheja sen kummemmin. Jauhota palleroisia tarvittaessa, jotta ne eivät tartu alustalle ja on helppo kaataa keitinveteen.

Lämmitä vesi isossa kattilassa kiehuvaksi. Lisää reilusti suolaa ja keitä gnoccheja n. 3min tai kunnes ne nousevat keitinveden pintaan. Valuta lävikössä ja jätä odottamaan paistamista. Nypi salvianlehdet kulhoon. Sulata teflonpannulla voi ja anna sen ruskistua kevyesti. Varo polttamasta voita. Lisää sitten salvian lehdet ja anna niiden ruskitua hetki. Lisää sitten varovasti gnocchit ja nosta hiukan lämpöä. Paista gnocchit rapeiksi. Tarjoile parmesaanin, mustapippurirouheen ja sormisuolan kera.

Lapsiystävällisyys: Ei napannut...

Kesämuistoja Korfulta

Kesä on nyt virallisesti ohi ja on aika palata arkirutiineihin. Toivottavasti kylmenevien ilmojen myötä on taas aikaa istua myös tietokoneella ja päivitellä blogia. Kesään on ihan pakko palata kesälomapostauksen merkeissä. Minulle oli kertynyt kesälomaa vain kymmenen päivää, jonka vapaiden kera sain venytettyä kolmeen viikkoon. Kaksi viikkoa vietimme Kreikassa Korfun-saarella. Hotellimme Amorossa sijaitsi Aharavin ja Rodan välillä, kävelymatkan päässä molemmista kylistä. Pidämme kovasti kreikkalaisesta ruuasta, joten odotukset ovat aina korkealla, kun pääsemmme maistelemaan autenttisia makuja. Vanhoja tuttavuuksia tuli syötyä paljon, mutta myös uusia makuja löytyi. Uusia tuttavuuksia oli ainakin Sofrito (ohutta vasikanleikettä viini-valkosipuli-persilja-kastikkeella, pastitsada (tomaattinen naudanlihakastike putkimakaroonin kanssa tarjoiltuna) ja papoutsakia (täytetty munakoiso, kuva alla).

Kahden viikon aikana söimme joka ilta ulkona, lounasta teimme välillä myös hotellilla. Minä hääräilen kotona niin paljon keittiössä, että mitään hirveää hinkua kokata alkeellisilla keittovälineillä ulkomailla ei ole. Raaka-aineet olisivat tietysti ihan omaa luokkaansa, mutta keittiö kyllä saisi olla kattavampi, jos meinaisin kokata hienommin (ainakin kunnon veitsi pitäisi olla). 

Tässä alkuun vähän makupaloja reissultamme:

Lähitavernassa tarjoiltiin auringossa kuivattua mustekalaa. Tässä päivän saalis kuivumassa. Harmi, kun muu matkaseurue ei lämmennyt tälle ruualle...

Tilaamme yleensä pöydän täyteen mezeitä. Tässä kuvassa saganaki-juustoa (friteerattu kova juusto), fritattuja kesäkurpitsasiivuja, tzatsikia ja skordaliaa (perunoista tehtyä valkosipulidippiä). Eli olemme vasta aloittelemassa ateriaa.

Perinteinen kreikkalainensalaatti eli horiatiki. Samanlaista fetaa on todella vaikea löytää Suomesta. Ja nuo tomaatit!

Lampaankareita. Tässä tavernassa kyseinen annos tarjottiin minttukastikkeen kera. Tämän tyyppistä kastiketta ei ole ennen tullut vastaan. Itse pidän erityisen rapeaksi grillatusta pinnasta ja päälle puristetaan runsaasti sitruunamehua. Vastaavia olen tehnyt Suomessa grillaamalla kareita hyvin lähellä, n. 10cm päässä kuuminta avohiillosta. Reilu kilo riittää neljälle hengelle ja marinadiksi kuivattua oreganoa, sitruunamehua, suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Hyvin simppeliä!

Perinteeksi muodostunut lounas, pita gyros <3 Possu tai kana kaikilla mausteilla, höystettynä kylmällä colalla tai oluella (hintahaitari 2-5e, riippuen koosta ja täyteistä)!

Fetapiiras filotaikinasta. Todella rapeaa ja kevyttä. Höysteenä Korfulla hyvin tutuksi tullutta kaalisalaattia. Ostin muuten kyseiseen salaattiin tässä taannoin tarpeet. Luin kotona ohjeen loppuun: valmistaminen vie kolme vuorokautta. Jäi kyllä tällä kertaa tekemättä ja söimme ihan tavallista kaalisalaattia.

 

 Huippu herkullinen täytetty munakoiso - papoutsakia. Tätä herkkua ja monia muitakin sai hotellimme lähitavernasta - Binelikiasta. Huippu hyvää ruokaa ja meri aivan äärellä. 

Binelikian antimia myös grillatut ja fetalla täyteyt suippopaprikat. Epämääräisen näköistä, mutta niin herkkua!

Perinteistä tzaatsikia, sopii kaikkien kreikkalaisten ruokien kera. Nuo pikkuoliivit ovat muuten superia...

Söimme paljon merenrannalla, koska siihen oli kerrankin mahdollisuus. Jaksoimme ihailla auringonlaskua joka ilta. Tässä muutamia tunnelmakuvia parhaista ravintoloista:

 Aivan ihana ja yksinkertainen kattaus kalaravintolasta.

Tässä  sama ravintola ulkoa käsin kuvattuna. Pieni ja viehättävä kalaravintola, jossa emäntä kävi näyttämässä päivän saaliin ja menu oli kirjoitettu käsin A3:lle.Söimme muuten Korfulla poikkeuksellisen paljon kalaa. Kala oli aina tuoretta ja hyvin valmistettua. Pelkkä hiilloksella grillaus ja sitruuna-oliiviöljy-oregano-huntu riitti.

 

Tässä vielä kuva kauniista yksityiskohdista. Minun ravintolassani olisi juuri tuollaisia koristeita ja joka ilta vastaava laskevan auringon luoma tunnelmavalaistus.

 Ihana näkymä merelle, tuossa kelpasi päivällistää!

 

Ja miten pienillä yksityiskohdilla, kuten tuo juuttinaru ja voipaperi saakaan annoksen näyttämään houkuttelevalta.

Korfulaista olutta tuli maistettua, mutta näin suomalaiseen makuun tuo Mythos istuu parhaiten. Toinen hyvä janonsammuttaja on tietysti frappe, eli jääkahvi (alla).

Sitten sananen lapsen kanssa matkailusta tai oikeastaan ruokailusta reissussa. Akku on kulkenut meidän kanssa jo viidellä ulkomaanmatkalla. Italia on ollut ehdottomasti lapsiystävällisin, mutta ei Kreikka paljoa häpeä. Nyt kaksivuotiaana (ja semmoiset viisi kuukautta päälle) eniten haasteita tuo ehtymätön energia ja hyvin vähän järkeä päässä. Eli varmasti samat asiat kuin kotona. 

Ihan vauvana (5kk) oli helppoa, sillä Akku söi vain rintamaitoa. Ei siis pullojen keittämistä tai korvikkeiden kanssa pelaamista. Huoneistohotellissa oli helppo tehdä soseita perunasta ja porkkanasta, puurot otin mukaan Suomesta. Hedelmäsoseita olen raahannut myös Suomesta, koska majoituksemme on ollut yleensä aika pienissä kylissä. Nykyään on kätevä, kun soseita saa myös pussi-mallisissa pakkauksissa. 

Nyt kaksivuotiaana Akku on melko kaikkiruokainen. Välillä syömisessä ei ole mitään ongelmaa ja välillä saa repiä hiuksia päästään, kun mikään ei kelpaa. Yritimme ajoittaa ruokailut Akkun rytmin mukaan, mutta reissussa se on välillä täysin mahdotonta. Lomalla ei kannata niuhottaa ja venyvän aterian varalle kannattaa varata jotain välipalaa. Toinen asia, mistä lomalla ei kannata niuhottaa on aterioiden monipuolisuus tai terveellisyys. Joskus aterian korvaa kasa ranskalaisia tai vaalealeipä. Ensimmäisellä viikolla syömisestä ei tahtonut tulla oikein mitään, kunnes tajusimme että Akku täyttää mahansa herkuilla (pöllöt me). Aikuiset tietysti naposteli herkkuja ja Akku siinä sivussa. Eipä kai tuo ihme, jos ei stifadot maistu. Juominen yli 30 asteen helteillä on tietysti ensiarvoisen tärkeää. Vesi on paras janojuoma, mutta kyllä välillä herkuteltiin limpparilla tai mehulla. Myös vesimeloni, tuorepuristettu appelsiinimehu tai pussi-malliset smoothiet(helppo kuljettaa ja säilyvät hyvin)ovat hyviä välipaloja, samalla lapsi saa lisää nestettä.

Tältä näyttää rantalomasta nauttiva kaksvee poitsu. Parasta rentoutumista oli varmasti meille vanhemmillekin, kun näki miten lapsi nauttii ja voi turvallisesti polskia päivät pitkät. Nuo uv-uimapuvut on muuten huippu keksintö! Välillä tietysti sillä juomatauolla.

Ravintolassa syöminen oli välillä haastavaa, sillä Akku jaksoi istua enintään puoli tuntia paikoillaan. Eli juuri sen aja, kun hän itse söi (tässäkin kuvassa häntä palautetaan juuri paikoilleen). Yleensä mukana oli kasa leluja ja pöytä näytti kuten yllä-> rivissä "sankarit" kesän hitti, Akkun (sekä muiden) ruoka eli pastitsio (kreku makaronilaatikko) sekä omenamehua. Emme tilanneet Akkulle ikinä omaa annosta, vaan hän sai jakamistamme annoksista osansa. Kaikista tavernoista ei saanut maitoa ja hyvin usein sitä olisi tarjottu lämmitettynä. Seuraava viihdyke oli kävely, eli joku viiden hengen aikuisporukasta käveli vuorollaan Akkun kanssa. Merenranta oli kiva paikka syödä,  sillä rannan kiviä oli hauska tutkia yhdessä ja heitellä niitä mereen (ja kyllä siinä aikuisen mieli lepäsi, kun ei tarvinnut pelätä vilistäviä autoja, vaan katsella auringonlaskua merelle). Viimeinen keino oli - AH tuo pelastava iPad ja siihen ladatut lastenohjelmat/-pelit. Niitä oli pakko hyödyntää viimeistään silloin, kun laskua odoteltiin. Yleensä karsastamme leikkipaikallisia ravintoloita. Nyt löytyi yksi niin hyvä, että Akkukin sitä vielä muistelee. Ne illalliset olivat varmasti kaikkien mielestä levollisimmat, kun ei tarvinnut keksiä ohjelmaa koko illaksi. Jam ikä parasta, ruoka oli herkullista!

Onneksi Kreikassa oli melkein joka tavernassa syöttötuoli. En vain tajua, miten ne ovat aina tuommoisia jättimäisiä laitoksia, hiostavalla megapenkillä??? Akku ei yleensä viihdy kaukana omalla pöydällä, joten jätimme jälkeemme aika monta syöttötuolia, josta oli irrotettu pöytäosa (ei väkivalloin). Aikuisten tuolilla syöminen onnistuu, mutta kiinnostavia tutkimuskohteita on yleensä liiaksi, jotta siinä jaksaisi istua kahta sekunttia pidempään. Italiassa oli toisin, vain harvoissa ravintoloissa oli syöttötuolit (olimme aika hiljaisella seudulla lomalla). Tällöin kiitin usein Ikeaa ja sitä, että olimme raahanneet sellaisen halppissyöttärin mukaamme (kyseinen syöttis on edelleen mökillä).

 Tältä näytti usein illallispöytämme: Pöytä täynnä ruokaa ja vanhemmat huutamassa kadonneen lapsensa perään (varmasti livahtanut TAAS pöydän alle) ja jotain kapista rakkia rapsuttamaan ;)

Kesäherkkuja

Lämpimät päivät ovat kuluneet ulkona ja kotikin näyttää siltä. Joku voisi vaikka puunata tuon keittiön minun puolesta! Muutamia uusia ohjeita on tullut kokeiltua ja niitä bloggailen sitten sadepäivinä. Eilen "käväisin" torilla ja tulin takaisin aikamoisten kapsäkkien kera. Kävin vielä matkalla hakemassa Akkun hoidosta, joten meidän pyöräkaravaani oli näkemisen arvoinen viritelmä.  Innostuin vähän liiaksi kauppahallin ja torin antimista. Päätin ostaa parin päivän ruuat pelkästään torilta/hallista.

Edelleen harmittaa, ettei toriremonttia saatu valmiiksi tänä kesänä. Pauhaavat työkoneet ja pöly karkottaa varmasti monet asiakkaat ja turistit. Torimyyjiäkin oli vain kourallinen. Eilisessä Savon Sanomissa kerrottiin kauppahallin remontin yhteydessä sattuneesta mokasta: toteutussuunnitelmasta oli jäänyt pois jäähdytyslaitteiden asennus. Monta takapakkia ja mokaa kokenut torin ja kauppahallin remontti alkaa lähennellä jo farssia. Harmittaa vain yrittäjien puolesta tuollaiset mokat. Tarjontaa oli silti hyvin ja uusia herkkuja löytyi vaikka kuinka. Lisäksi hallista saa palvelua, jonka vuoksi siellä voisi asioida vaikka päivittäin. 

Kalayhtymä Hiltuselta ostin kuhafileitä ja perattua muikkua. Molemmille kaloille sain jääpussit mukaan, jotta kalat eivät mene pilalle kotimatkalla. Kuhan ohjeen laitan seuraavaan postaukseen. Muikut pyörittelin ruisjauhoissa, paistoin voissa ja tarjosin uusien pottujen sekä sipul´kastikkeen kera. Ei tarvinnut komentaa Akkuakaan syömään, muikkuja taisi hävitä mahaan vajaa kymmenen!

Pensasmustikat olivat vielä ulkomaisia, mutta mansikat olivat kotimaisia. Jättimäisiä ja mehukkaita!

 Parsaa ja kesäkurpitsaa kasvishöysteeseen.

Tildan puodin perunarieskaa, NAM! Nämä maistuivat iltapalaksi ja loput aamupalalla. Oikein kosteita ja reunasta rapeita rieskoja. Kannattaa muuten maistaa Tildan puodin mini-lanttukukkoja.

Uusi tuttavuus oli Topin Halli luomumyymälä. Mukavan laaja valikoima ja uusia herkkuja luomuna. Mukaan lähti Quinori-seosta (punainen quinoa, täysjyväriisi, quinoa, kikherne ja seesaminsiemen), mango-omenasosetta ja Cocovin smoothiemixiä (ekaa kertaa superfoodit kokeilussa). Quinorista tein kasvislisukkeen kuhalle, ohje siitäkin myöhemmin. Mango-omenasose maistui hyvältä ihan maustamattoman rahkan kera aamiaisella. Smoothieta kokeilin iltapalaksi. Minusta mix toimi ihan jees, mutta Juhosta ei tainnut tulla uutta superfoodin suurkuluttajaa. Smoothie-ohjeita lisää myöhemmin.

Hallin ehdoton helmi on Delicon uusi jäätelöpuoti/kahvila. Delicon jäätelöitä olin maistellut jo Matkuksessa, mutta eilen istuin ihan cappuccinolle ja jädeannokselle. Delicon jäätelöt ovat italialaisilla resepteillä, gelatokoneella Kuopiossa valmistettuja herkkuja. Minua ilahduttaa laktoosittomuus ja erikoiset maut. Ja tietysti erityisen liikuttavaa on, että nämä ihanat jäätelöt valmistetaan Leväsellä, Kuopiossa. Tällä kertaa maistoin vihreäomena-jogurttijäätelöä sekä lakritsijäätelöä. Huippu yhdistelmä, todella raikas. Myös salmiakki- ja pistaasijäätelöä voin suositella. Cappuccino oli myös täyteläistä. Minä tykkään valita jäätelöt tuohon perinteiseen kuppiin. Vanha juusto-/leikkelepuoti löytyy edelleen hallin puolelta.

Kasvispastaa munakoisosta

Kävin perjantaina lounaalla ystäväni kanssa Urbanissa, jota pyörittää viime kauden Top Chefistä tuttu Anssi Kantelinen. Vierailin kyseisessä lounasravintolassa toista kertaa ja voin suositella lämpimästi rouheasti sisustettua pientä kuppilaa. Erittäin hyvin tehtyä ja laadukasta lounasta, vieläpä kohtuuhintaan. Olin niin tohkeissani syömästäni pekoni-munakoisopastasta etten muistanut ottaa edes kuvaa (annoksen kruunasi vuohenjuusto). Ystäväni söi kaalipiiraan bearnaisekastikkeella ja kehui sitä maukkaaksi. Molemmille tuli annoskateus! Lounaaseen kuuluu pieni alkupala (taitaa olla yleensä keittoa) ja kevyt salaatti/kotitekoinen leipä. Perjantaina tarjoiltiin samettista pinaattikeittoa. Jälkiruuaksi on aina pieni makea suupala, viimeksi kotitekoista nougattia (superia!). Jälkiruokakahvina Johan&Nyströmin paahtimon kahvia tai haudutettua teetä. Olen iloinen, että Kuopioon on rantautunut tämän tyylinen lounasravintola. Ja ennen kaikkea, ettei Kantelinen ole perustanut ravintolaa pääkaupunkiseudulle, vaikka voisi erittäin hyvänä Top Chef kakkosena käyttää mainetta hyväkseen siellä (jotain kivvoo meillekin).

Tämän päivän ohjeeseen sain inspiraation syömästäni munakoisopastasta. Ei vedä vertoja Urbanin pastalle, mutta maistui silti meidän perheelle niin hyvin, että rohkenen julkaista reseptin täällä. Jopa munakoisoa vieroksuva puolisoni, laittoi tekstarin, että pasta oli sikahyvää! Jätin pois pekonin, sillä halusin puhtaasti kasvisversion (viikonlopun mässäily alkaa jo tuntua). Tuore basilika olisi ollut ehdoton mauste ruokaa, mutta nyt mentiin kuivatulla. Pastana käytin viime kesän tuliaisia, eli orecchiettaa. Kyseinen "korva-pasta" on tyypillistä vierailemallamme Apulian alueella. En ole onnistunut löytämään kyseistä pastaa Suomesta, mutta se sopii mielestäni ihanasti juuri tomaattisiin pastoihin, sillä se imee itseensä kastiketta vielä keittämisen jälkeen.

 Munakoiso-paprikapasta kolmelle

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä paistamiseen
• pieni munakoiso
• 3 säilöttyä paahdettua paprikaa (VegonTable - Kreikka)
• 1tlk tomaattimurskaa (Mutti Polpa)
• 1tl suolaa
• mustapippuria myllystä
• 1tl hunajaa
• basilikaa
• tarjoiluun parmesaania tai vuohenjuustoa

Kuutioi sipuli pieneksi ja murskaa valkosipuli veitsen lappeella. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä. Lisää pieneksi kuutioitu munakoiso ja jatka kuullottamista. Seuraavaksi pannulle joutaa kuutioidut paprikat. Sekoittele vähän aikaa ja mausta kasvisseos suolalla ja pippurilla. Lisää sitten tomaattimurska ja loput mausteet. Anna muhia noin puoli tuntia pienellä lämmöllä. Sekoita kastike kypsän pastan joukkoon ja tarjoile parmesaaniraasteen tai vuohenjuustokuutioiden kera.

Lasten ruokaa ja ahvenia

Katselin joutessani (sitä joutessaan-aikaa on nykyään aika harvoin) Jamie Oliverin paluu kouluruokalaan (2005) ohjelmaa. Melko masentavaa katseltavaa! Mitä moskaa brittien lapsiparoille tarjoillaan kouluissa, saati kotona. Se oli vain nopea katsaus sarjasta, enkä välttämättä haluakaan nähdä enempää. Olen iloinen, että oma lapseni saa käydä koulua Suomessa, jossa on edes yritystä tarjota terveellistä, monipuolista ruokaa. Vaikka välillä se suomalainen kouluruoka maistuikin puulle, ei meillä sentään tarjoilla pelkkää pizzaa, ranuja, nugetteja tai muita valmiseineksiä. Minulla ei ole juuri käsitystä tämän hetkisestä kouluruokailun tilanteesta, mutta päiväkotien ruuat tuntuvat olevan monipuolisia ja terveellisiä, ainakin täällä Kuopion alueella. Jonkin verran on pystytty siirtymänä jo luomuruokaan. Olen iloinen pienistäkin edistysaskeleista.

 

Opetushallituksen sivuilta löytyy perusfaktaa kouluruokailusta ja sieltä löytyi mielenkiintoinen ja tarpeellinen linkki "kotiväelle", koskien kouluruokailua, ruoka- ja ravitsemuskasvatusta ja kouluikäisen ravitsemusta. Nostin tämän linkin esille lähinnä siksi, että se osoittaa meillä välitettävän mitä lapset laittavat suuhunsa. Nämä asiat ovat monelle meistä itsestäänselvyyksiä, varsinkin ruokablogeja lukeville/kirjoittaville. Mehän olemme jo jollain tasolla kuitenkin kiinnostuneita ruuasta ja voisimme viedä tätä ruuan ilosanomaa perheissä jotenkin eteenpäin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan ;) Tuolla kotiväelle-sivuilla puhutaan vanhempien esimerkin tärkeydestä, yhdessä syömisestä ja ruokavalintoihin vaikuttamisesta. Yksinkertaisia asioita, mutta niin tärkeitä pienille ihmisen aluille ja silti niin vaikean tuntuisi meille vanhemmille.

 

Vanhemmuuden myötä olen pohtinut paljon, millainen perheemme ruokakulttuuri on. Syömme lähes poikkeuksetta päivällisen yhdessä. Lounaan syömme vain viikonloppuisin yhdessä, sekin on harvinaista vuorotyöni vuoksi. Vuorotyö hankaloittaa paljon ruokasuunnittelua, niin kaupassa käynnin, ruuanlaiton kuin yhteisen ruokailuhetken suhteen. Juhon matkatyö ei ainakaan tätä suunnittelua helpota. Olen silti pyrkinyt tekemään suurimman osan ruuista itse ja terveellisiäkin ne yrittävät olla. Silloin tällöin on vara syödä nakkia ja ranuja, pizzaa, hamppareita jne. ;) Meidän päivällisaika ei ole orjallisesti tiettyyn aikaan, vaan siirtyy harrastusten, iltaohjelman ja töitten vuoksi siten, että voimme syödä yhdessä. Akkukin on tähän sopeutunut ja hyviä välipaloja on varattu, jotta syömisen myöhästyminen ei kaada maailmoja (monikossa siksi, että perheemme miehien mielialoista on hyvin luettavissa lähestyvä nälkä). Yhteinen ruokahetki on rauhoitettu siten, ettei meillä katsota telkkaria ja hyviä ruokailutapoja opetellaan. Tämä tapojen opettelu onkin osoittautunut yllättävän haastavaksi. Uhmaa riittää ja keskittymiskyky on noin 2sekunttia. Lehmänhermoja siis tarvitaan.

 

Tällä hetkellä ruokavalintoihin on helppoa vaikuttaa, kun lapsi syö mitä tarjotaan. Nyt Akku on oppinut kysymään, mitä on ruuaksi ja kertoo välittömän mielipiteen. Yäk ja hyi saattaa tulla pelkästään hyvien naurujen toivossa. Ruoka saattaa silti maistua hyvin. Joskus kysyn Akkulta mitä ruokaa hän haluaisi. Viimeksi toiveena oli kalakeittoa ja sitähän myös tehtiin. Toivonkin, että lapsen mukaan ottaminen, toivomusten kysyminen ja monipuolisten raaka-aineiden tarjoaminen kantaa satoa isompana. Vihanneksia, hedelmiä, yrttejä ja mausteita käytämme paljon. Akku tunnistaa jo paljon erilaisia vihanneksia/hedelmiä, mistä olen iloinen. Jamien ohjelmassa kuudesluokkalaiset luulivat parsaa sipuliksi! Voi apua! Lähtökohdat ovat silloin aika huonosti.

 

Aiheesta voisi paasata vaikka kuinka, mutta palaan varmasti aiheeseen ainakin perheemme ruokatapoja ja -tottumuksia tutkiskellen. Tähän väliin on hyvä ottaa ihan tavallista arki sapuskaa, melko terveellistä, helppoa/nopeaa ja kalasta riippuen myös edullista (saati, jos jaksaa kalastaa itse!). Eli perinteisiä kalapihvejä, yrtti-smetanakastiketta ja uusia perunoita (viikon synti: espanjalaiset uudet potut). Pihvien ohje on Valion sivuilta, kastike heitetty hatusta.



Kalapihvit ahvenesta kolmelle aikuiselle

• reilu 300g nahattomia ahvenfileitä (en tiedä kuinka ruodot käyttäytyvät, jos käyttää kokonaisia ahvenia)
• ½sipuli
• 2pientä paahtoleipäsiivua (poista reunat)
• 1,5dl ruokakermaa
• ½dl tilliä silputtuna
• 1rkl sitruunamehua
• ½suolaa
• valkopippuria myllystä

Silppua sipuli monitoimikoneessa, lisää kalafileet ja jauha seos tasaiseksi massaksi. Lisää sitten pieneksi kuutioitu paahtoleipä ja jauha taas hetki. Tämän jälkeen voit lisätä loput aineet ja ajaa massan tasaiseksi. Anna massan levätä tovi ja paista tässä välissä koepala, jotta voit maistaa sopivan suolan. Tee kalamassasta pieniä pihvejä kostutetuin käsin ja paista reilussa voissa kauniin ruskeaksi. Pihvit hajoavat helposti, tee sen vuoksi melko pieniä pihvejä.

 

Tee yrttismetana:

• 2rkl ruohosipulisilppua
• 2rkl tillisilppua
• suolaa
• mustapippuria
• pieni smetanapurkki
• 1rkl sitruunamehua

 

Sekoita ainekset ja anna tekeytyä jääkaapissa. Tarjoile kalapihvien, uusien perunoiden ja sitruunalohkon kera.

Lapsiystävällisyys: Akku totesi heti, että tämä on hyvää ruokaa. Söi koko annoksen. Eli ei huonompi arkiruoka ja helppo toteuttaa koko perheelle sopivana ruokana.

Kolmen viljan helmiä ja parsaa

Vuosia sitten lempikeittokirjoihini kuului Tina Nordströmin tuotanto. Tykkäsin katsella myös naiskokin ohjelmia. Kyseiset kirjat ovat kuitenkin jääneet jostain syystä pölyttymään keittokirjahyllyyn, enkä tiedä onko neitonen edelleen aktiivisesti tv-kokkina. En ole ainakaan sattumalta hänen ohjelmiaan nähnyt. Kaivelin kirjat muistinvirkistykseksi taas esille ja ilahduin kuinka paljon hyviä ohjeita hänellä on. Pidän reseptien pohjoismaalaisuudesta, yksinkertaisuudesta ja raaka-aineiden saatavuudesta. Täytyypä ottaa kirjat taas aktiiviseen tarkasteluun.

Seuraava ohje on Nordströmin kirjasta Huippuhyvää! Tarvitsin kanapihville kastikkeineen maukkaan lisukkeen. Vaatimuksena oli, että voin käyttää parsaa. Valitsin kirjasta splettivehnän ohjeen, joka tarjoillaan broileri saltimboccan kera. Spelttivehnän korvasin kolmen viljan helmillä (Torino/Raisio), koska en yltänyt kaupassa spelttivehnään, eikä lähellä liikkunut ketään pidempää henkilöä. Kolmen viljan helmi toimi loistavasti reseptissä. Saltimboccan tilalle tein yksinkertaisesti maustettua (sitruunaa ja timjamia) broilerin rintafileepihviä dijonsinappikastikkeella. Tämä lisuke kävisi juhlavampaankin menuseen ja ehdottomasti teen tätä uudestaan. Täytyy mainita, että dijonkastike oli oikein hyvää, vaikka ei ehkä täydellisin yhdistelmä miedon lisukkeen kanssa. Ehkä maltillisemmalla sinapin käytöllä tulos olisi ollut sointuvampi.

 Kolmen viljan helmiä, parsaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja 4-6 hengelle lisukkeeksi

• puntti vihreää parsaa, puumaiset tyviosat katkaistuna
• 2dl öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja
• 2 salottisipulia
• 2 isoa valkosipulinkynttä
• 3dl kolmen viljan helmiä (tai spelttivehnää/bulguria)
• 7dl vettä
• 2rkl kanafondia
• suolaa ja mustapippuria
• 1rkl voita
• 1dl parmesaaniraastetta
• ½dl silputtuja yrttejä (minulla oli basilikaa ja lehtipersiljaa)

Hienonna salottisipulit ja valkosipulin kynnet. Valitse kannellinen paistokasari. Kuullota sipuleita tilkassa öljyä. Lisää viljahelmet ja jatka kuullottamista kahden minuutin ajan. Kaada kasariin vesi, kanafondi ja mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä n. 15min. Lisää sitten kasariin n. 2cm paloiksi leikattu parsa. Jatka kypsentämistä n. 5min. Tina kehotti esikypsentämään parsan, mutta minusta parsa kypsyy hyvin "risoton" joukossa, eikä menetä makua keitinveteen. Maista viljahelmiä ja tarkista, että ne ovat kypsiä. Sekoita sitten joukkoon voi, parmesaani, pieneksi kuutioidut tomaatit ja yrtit. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.  

Tulos on hyvin risottomainen, vaikka valmistustekniikka on huomattavasti yksinkertaisempi.

Lapsiystävällisyys: Akku vierastaa kaikkia riisimäisiä lisukkeita, vaikka perusriisi saattaa maistua hyvällä tuurilla. Tätäkin lisuketta piti houkutella maistamaan ja annos upposi pitkin hampain nuorelle herralle. Parsa on ehdoton inhokki ja ne otin suosiolla pois. Ehkä hän oppii arvostamaan tuota vihreää herkkua vähän isompana (toivottavasti!) tai ujutan sitä pikkuhiljaa tunnistamattomassa muodossa johonkin toiseen ruokaan. Akku täytti mahan kanapihvillä ja dippaili sitä innokkaasti dijonkastikkeeseen, jonka arvelin olevan liian vahvaa lapselle, mutta laitoin silti maistiaisen. Herra onkin suuri "SIMAMPIN" ystävä, Ikean sinappi taitaa olla suosikki.